Lähdimme reilu Kahdeksan tunnin matkalle perjantai aamulla ja matka meni Rikiltä yhtä hyvin kuin keväälläkin, eikä minkään laista matkapahoinvointia ilmennyt. Perille päästyämme pojalla oli energiaa riehua enemmän kuin tarpeeksi ja Riki tuntui vielä muistavan paikat oikein hyvin edelliseltä kerralta.
Lauantaina Riki pääsi tutustumaan muutamaan uuteen tuttavaan. Kaksi isoa hevosta olivatkin Rikille hieman hämmentävä kokemus. Ensin niille piti hirveästi haukkua ja rähistä, mutta hevoset eivät juurikaan välittäneet Rikistä, vaan jatkoivat syömistä. Lopulta Rikin saatua haistella hevosten hajuja, päästetiin se irti. Eipä siinä mitään Riki meni suunapäänä suoraan aitaukseen ja eikun lähimmän lantakasan luokse ja "mmm... ihanaa hevosen lantaa mmm..." "elkää te isot elikot tulko tänne tää on mun lantakasa!"
Riki pääsi myös tutustumaan tallikoira Viiviin, ja rakkautta ensisilmäyksellä. Viivi jopa suuttui Rikille, kun toinen niin hirveästi ahisteli.
Viivin ja heppojen lisäksi Riki pääsi tutustumaan moneen uuteen ihmisystävään, ja yhteen erittäin suloiseen pieneen koiranpentuun, joka saman tien anasti Rikin tittelin kaikkein suloisimpana koirana.
Tässä pikku Fiia... voi että se oli niin pieni.
Lauantai päivä meni oikein vauhdikkaasti, poika Eemelin oikeaksi nimeksi tuli Emil Aaro Edvard. Sunnuntaina sitten pitikin jo aikaisin aamulla lähteä kotia kohti. :(
Kommentit